Turun Akateemiset Amatöörigrillaajat ry

“En keksi parempaa tapaa piristää tylsää päivää”, totesi tiedotusvastaava Tulipesä ja jatkoi: “kuin saattaa Harley Parkinson Äiti Auran hellyyttä huokuvaan syleilyyn kimmeltävien aaltosten äärelle tarjoamaan ennenkokemattomille makkaranautinnoille rapsakan makukuoren.” Festivaalilaiturille oli kerääntynyt 50% hallituksesta sekä sankoin joukoin kunniavieraita. Myös tiira (Sterna hirundo, amat.hav.) julisti tapahtumalle riemullisen tervehdyksen kalastuksensa lomassa.

Jäsen Tulipesä ja kunniavieras e.T. neiti T toimittivat maisteltavaksi ja amtöörimäisen raadin tuomittavaksi uusia kyrsätuttavuuksia. Esittäytyneet makkarat olivat grillausjärjestyksessä: Hvitfeltin hevospaistimakkara alias hampparin väärä ja Wanhanajan Suomi-makkara. Lisäksi Paloliemi oli kiireessä erehtynyt ostamaan B-luokan Camping -makkaraa Light-versiona (7%).

Raadin tuomio oli jälleen kerran karu ja koruton. Kärkeen pompsahti yksimielisesti Hevosmakkara, joka saa ylväänä kantaa mm. seuraavat kunniamaininnat: maukas, tasalaatuinen, sopivan rasvainen, herkullinen, yksi parhaista. Kaikenkaikkiaan tuote todettiin yhdistyksen grillaushistorian mittakaavassa merkittäväksi virstanpylvääksi sekä koostumuksensa että vilpittömän maukkautensa ansiosta.

Suomi-makkara sitävastoin ei kerännyt vastaavaa riemuliputusta: ulkonäkö ryppyinen; kuivahko, mutta tanakka; tylsä; samettinen, kuin suomalainen kangasmetsä; tavanomainen, kaipasi hieman lisärasvaa (presidentti Briketti pohdiskeli voisiko päälle laittaa voita.)

Kolmas uusi tuttavuus, Camping Light, teki einesteollisen itsemurhan ja raatiin lähtemättömän vaikutuksen. Kritiikin mukaan tuote ei maistu makkaralta ensinkään, eikä se ole ennen Harley Parkinsonin hehkuvaa syliä makkaraa nähnytkään. Kiitämme: - Moitimme: Ostopäätöstä.

Salainen jatkopaikka.